Kauko Tervamäki

SILVON LENTO SUONENJOELLE

Koko maailman huomion kohteeksi joutuneesta Silvo Sokan lentomatkasta on kulunut lähes 40 vuotta. Tuo 17-vuotias kuopiolainen nuorukainen ilmoitti rakentaneensa maailman ensimmäisen avaruusaluksen sekä lentäneensä sillä Kuopiosta Suonenjoelle kolmessa ja puolessa minuutissa. Tieto yllätyslennosta levisi vuorokaudessa ympäri maailman. Se oli niin vahva uutinen, että kaikki sanomalehdet sijoittivat sen etusivulleen aina Etelä-Amerikkaa ja Australiaa myöten. Tuskinpa talvisota, vuoden 1952 olympialaiset tai vuoden 1983 MM-kilpailut innoittivat lehtimiehiä yhtä suuresti. Vuorokauden kuluttua Silvon kertomus alkoi tuntua jo liian mielikuvitukselliselta ja kun oli nukuttu vielä yksi yö, harmiteltiin jo sitä, että moinen uutisankka oli saanut liian mahtavat siivet.

Ei Silvo Sokka kokonaan valehdellut. Kyllä hän tuli Suonenjoelle, mutta matkanteko vaati kolmen ja puolen minuutin asemasta kolme ja puoli tuntia, se kun tapahtui vanhalla polkupyörällä mutkaista soratietä pitkin.

Silvo, yksi kuopiolaisen sotilasmestari Sokan kuudesta lapsesta, päätti karata eräiden pikkuharmien vuoksi kotoaan mennäkseen Ruotsiin töihin. Lokakuun 7. päivänä vuonna 1949 kello 15 hän lähti polkemaan etelää kohti. Silvo oli erittäin kiinnostunut ilmailusta ja estääkseen etsinnät katoamisensa jälkeen hän laati olemattoman saksalaisen ”insinööriystävänsä” Ganzeugen nimissä kirjeen, jossa kerrottiin, että Silvo oli lähtenyt liikkeelle rakentamallaan koneella. Yläilmoihin päästyään laite oli kuitenkin tuhoutunut ja ystävysten välinen radioyhteys oli katkennut. ”Insinööri” kertoi Sokalla olleen tekeillä suuria keksintöjä, rakettimoottoreiden ohella mm. rakettitykin ja oli sitä mieltä, että hänessä menetettiin kyky, joka ei ole helpolla korvattavissa. Silvo postitti tuon kirjeen ennen lähtöään kuopiolaiselle sanomalehdelle Savolle.

Suonenjoelle ehdittyä ei matkanteko enää houkutellutkaan pimeän ja nälän yllättänyttä nuorukaista. Silvo poikkesi Suonteen järven rantaan, upotti polkupyöränsä järveen maamieskoulun laiturin viereen ja viipyi itsekin hyisessä vedessä niin kauan, että vaatteet kastuivat. Tämän jälkeen tuo pyöräilijä ryhtyi esittämään lentäjän roolia.

Antakaamme nyt puheenvuoro agrologi Vilho Pelliselle, joka asui noihin aikoihin Suonenjoen harjoittelutilan Nyyssölän päärakennuksessa. Nyyssölän pimeältä pihalta löydettiin selällään makaava haalariasuinen nuorukainen, jonka kaulassa roikkui kiikari. Kanttori Toivo Komulainen oli ohi kulkiessaan erehtynyt luulemaan häntä tavalliseksi juopuneeksi ja Vilho arveli häntä aluksi saksalaiseksi sotilaskarkuriksi, joita kerrottiin vielä noihin aikoihin maassamme piileskelevän.

Outo mies kannettiin alakerran tupaan, jossa häntä ryhdyttiin virvoittelemaan. Hän sai märkien asusteiden tilalle Maija-Liisa- rouvan tuomat Vilhon alusvaatteet ja kuumaa teetä juotavakseen, pääsipä lämpimään saunaankin. Pojan taskusta löytynyt Kuopion kasarmialueen liikkumislupa oli tehdä retkestä aivan tavallisen, nolon karkumatkan. Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin syöttää suonenjokelaisille samaa juttua, joka oli joutumassa Savon toimittajien käsiin.

Kun nuorukainen avasi suunsa ja kertoi Kuopiosta alkaneesta maailmanhistorian merkillisimmistä ilmalennosta, vaikenivat kaikki hämmästyksestä. Lento oli tapahtunut omatekoisella seitsemän metrin pituisella ja kahden tonnin painoisella avaruusaluksella. Rakettiaseita käytettiin jo toisessa maailmansodassa, mutta ilmailun alalla oli pieni Suomi päässyt nyt yllättäen kärkeen. Vahinko vain, että polttoainesäiliön rikkoutuminen aiheutti pakkolaskun. Alus syöksyi Suonteen pohjaan, mutta olihan onni onnettomuudessa, että lentäjä pelastui.

Kun maamieskoulun opettaja, agronomi Arttu Penttilä, joka oli reservikapteeni, rohkeni ihmetellä, miten putoavasta raketista voi pelastua, vastasi vaitelias lentäjä ykskantaan: ”Pistin jarrut päälle.” Mitäpä siinä oli enää ihmettelemistä. Vilho Pellinenkin unohti omat epäilyksensä, vaikka hänestä tuntuivat lentäjän vaatteet läheltä ihoa merkillisen kuivilta.

Sotilasmestari Sokka tuli jo samana iltana hakemaan Suonenjoelta kuuluisuuden saavuttanutta perillistänsä. Suonenjoen kirkonkylässä ei seuraavina päivinä ehditty puhumaan mistään muusta kuin Suonteen pohjassa makaavasta avaruusaluksesta. Asialle antoi erikoista kantavuutta se seikka, että reaktiokäyttöisten koneiden rakentaminen oli Suomessa kielletty. Helsingissä hotelli Tornissa majailleella venäläisellä valvontakomissionilla oi siis täysi syy puuttua asiaan. Suonteelle ilmestyivät poliisit, jotka naarasivat noita nerokkaan Sokan rakentamia laitteita. ”Lentovälineen”, polkupyörän veti muutaman päivän kuluttua maalle matalasta rantavedestä maamieskoulun opettaja, metsänhoitaja Eino Kivilahti.

Ylesiradion ääniautokin ilmestyi Suonenjoelle. Kukapas muu se kyselikään ihmeellisestä lennosta ja lentäjästä kuin itse Pekka Tiilikainen. Vaikka tuon syksyn tapahtumista onkin ehtinyt vierähtää lähes 40 vuota ja Nyyssölän päärakennus kuten maamieskoulun laiturikin ovat kokonaan hävinneet, muistaa Vilho Pellinen erittäin hyvin kaikki Silvo Sokkaan liittyvät tapahtumat. Hänhän oli niitä kovin lähellä.

Silvo Sokka kiirehti lokakuun 8. päivän aamuna Savon toimitukseen pyytäen takaisin ”insinööri Ganzugen” kirjettä. Silvohan oli jälleen Kuopiossa ilmi elävänä. ”Ystäväni ehti luulla minua kuolleeksi”, sanoi hän. Kirjettäpä ei noin vain luovutettukaan. Eihän lehti voinut vaieta vuosisadan uutisesta. Lahjakkaan nuorukaisen pelastumisesta oltiin vilpittömän iloisia.

Kaikkialla Kuopiossa levisi tieto ihmeellisestä lentomatkasta ja hälinä innosti nuorta lentäjää antamaan Silverstar- nimisestä, sikarin muotoisesta keksinnöstään mahdollisimman tarkkoja tietoja. Hän oli itse piirtänyt aluksen, tehnyt lujuuslaskelmat, rakentanut moottorinkin. Saksalainen insinööri oli toiminut tukijana ja rahoittajana. Lähtö oli tapahtunut 60 asteen kulmassa teräsputkista rakennetulta öljytyltä radalta, joka sijaitsi Riistavedeltä.

Savo kertoi seuraavana päivänä laajasti Silvo -pojan merkillisestä lentoretkestä, Savon Sanomat lyhyemmin ja varovammin. Euroopan nopeimmat uutismiehet lensivät yksityiskoneilla Kuopioon. Helsingin Sanomat riemuitsi voidessaan julkaista ensimmäisenä kotimaisena telefoto-kuvana Silvo Sokan omakätisen piirroksen suolta startanneesta ihmeellisestä koneesta.

Lokakuun 9. päivä muodostui nuorelle keksijälle edellistä päivää vaikeammaksi. Lehdistön lisäksi hänen kimpussaan olivat nyt ilmailuviranomaiset, sisäministeriön edustajat, puolustuslaitos ja poliisi, joka ei ollut löytänyt minkäänlaista starttiradan jälkiä. Vaikka Silvo puolustautuikin hyvin, häntä epäiltiin jo monella taholla. Poika ei perunut mitään tarinan rakoilemisesta huolimatta. Lehtimiehet tenttasivat häntä sekavin tuntein. Seuraavana päivänä hyökkäykset jatkuivat entistä ankarampina, mutta Sokka puolustautui urheasti.

Lokakuun 11. päivänä saivat loputtomat ristikuulustelut väsyneen nuorukaisen taipumaan ja paljastamaan totuuden. Hän oli suorittanut samanlaisen ilmalennon kuin aikoinaan paroni Münchhausen, joka lensi tykinkuulalla. Kun sanomalehdet kertoivat seuraavana päivänä vielä kerran Silvo Sokasta, eivät kirjaimet enää olleetkaan kissan korkuisia.

Nuorta keksijää vastaan ei nostettu minkäänlaista oikeusjuttua. Satujahan saa kanssaihmisten narraamiseksi sepitellä.